Kestävä kasvu ja kestävyysvaje

Vaalit ovat ohi ja Suomeen kasataan tätä kirjoitettaessa uutta hallitusta. Vaalien yhtenä keskeisenä teemana oli kestävyysvaje ja siihen linkittyen talouden tasapaino ja ihmisten toimeentulo. Huoli liittyi siihen, että elämme yli varojemme. Mitä sitten tuleville sukupolville jää vai jätämmekö heille vaan isohkon velan maksettavaksi? Ihan relevantti huoli ja meidän pitääkin olla huolissamme tästä teemasta.

Kestävän kehityksen sekatyöläisenä itse mietin, miten vihreän siirtymän käy, missä on keskustelu ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, ja käytiinkö näitä isoja teemoja riittävästi läpi ennen vaaleja vai jäivätkö nämä aiheet unholaan talouskeskustelun alle. Pitääkö tästäkin olla huolissaan?

Luontokato ja ilmastonmuutos kuuluvat samaan yhtälöön ja näiden kahden valtaisan kysymyksen ratkaisemisen keskiössä on kestävän kasvun edistäminen ja ylikulutushaasteen taklaaminen. Vuoden 2023 ensimmäisen kvartaalin aikana käytimme jo osamme maapallon resursseista (Suomen ylikulutuspäivä on tänään – ylitämme kestävän kulutuksen rajat noin nelinkertaisesti – WWF Suomi) ja loppuvuoden elämme velaksi. Miksi tästä luonnonvaroihin nähden velaksi elämisestä ei keskustella samalla tavoin kuin taloudellisesta velkaantumisesta?

Uskon, että syynä on se, ettemme vieläkään hahmota luonnonvaroja, maata, ilmaa ja vettä sellaisina resursseina, joista olemme riippuvaisia. Myös talous ja kasvu ovat riippuvaisia näistä pääomista. Edelleen vieläkin kuulen kommentteja, että voimme olla vastuullisia heti sen jälkeen, kun olemme saaneet talouden kuntoon. Talouden ja ympäristön sekä hyvinvoinnin liitto on kiistämätön; ilman yhtä ei ole toista. Näitä asioita on mahdotonta erottaa toisistaan. Kasvu ja pitkäjänteinen liiketoiminta on mahdollista ainoastaan silloin, kun se tehdään kestävästi.

Maailman talousfoorumi listasi globaalit riskit tammikuussa 2023 ja kymmenen vuoden top 10 -listalla neljä ensimmäistä liittyvät ilmastoon ja luontokatoon. Kahden vuoden listallakin ilmastonmuutos on näkyvästi esillä (WEF_Global_Risks_Report_2023.pdf). Tätäkin taustaa vasten on tärkeää tarttua näihin aiheisiin ja pyrkiä edistämään vihreää siirtymää entistä ponnekkaammin.

Meillä on mahdollisuus ratkaista nämä haasteet yhdessä

Kulutustottumusten muuttaminen on nähty luopumisena jostakin. Ympäristöhaasteista ja ylikuluttamisesta puhutaan syyllistävästi ja ihmiset kokevat jopa ahdistusta näiden teemojen kanssa. Koen itse, että mustien pilvien maalaaminen ei vie asioita eteenpäin vaan se, mitä tarvitsemme on toiminta ja asioiden ratkaiseminen. Meillä on mahdollisuus ratkaista nämä haasteet yhdessä toimien ja omaa toimintaamme muuttaen. Tämän ei tarvitse tarkoittaa jostain luopumista, vaan ymmärrystä siitä, että kyse on muutoksesta, joka tuo mukanaan positiivista, uutta ja jopa hyvää. Muutoksen ei tarvitse olla mullistavaa ja kaiken toisella tavalla tekemistä, vaan se voi hyvin olla joitakin askeleita toiseen suuntaan ja muutamia uusia asioita arjessa.

Globaalit ympäristöhaasteet ja eettiset arvopohjaiset kulutustottumukset muuttavat liiketoimintaa ja sen vuoksi myös yritysten on huomioitava nämä tekijät. Kestävyyshaasteet ovat entistä vahvemmin myös kulutustottumuksia ohjaava tekijöitä ja sitä kautta ne muuttavat liiketoimintaa. Yrityksillä tulee siis olla valmius arvioida näitä tekijöitä ja katselmoida, miten liiketoiminta voi tulevaisuudessa muuttua. Kuluttajat ovat tulevaisuudessa todennäköisesti valmiimpia käyttämään kierrätettyä, lainaamaan tai vuokraamaan sen sijaan, että ostaisivat aina uutta. Jos näin on, on yritysten kyettävä tällaisia tuotteita tai palveluita myös tarjoamaan.

Myös yritysten toimintamallit ja sisäiset prosessit vaativat muutoksia globaalien haasteiden taklaamiseksi. Kiertotalouden toimintamallit ovat yksi hyvä esimerkki tästä – tai hankintaprosessit ja niiden muuttuminen. On totuttu siihen, että maksamme ns. jätteen käsittelystä, mutta mitäpä jos se nähtäisiin arvokkaana raaka-aineena? Kuka silloin maksaa ja kenelle? Miten hankintojen tekeminen muuttuu, jos kaikki ei olekaan osta-myy -mallin mukaista vaan kiertotalouden kautta joudumme määrittämään uudelleen arvon jakautumisen koko arvoketjussa.

Kestävää kasvua edistetään myös regulaattoreiden toimesta ja ennennäkemättömällä vastuullisuuteen liittyvällä säädäntötsunamilla. Vaikka se yrityksen näkökulmasta tuntuu tällä hetkellä hurjaltakin taakalta, on regulaatiolla oma roolinsa kestävän kasvun edistämisessä. Yhteisillä pelisäännöillä varmistamme sen, että pelikenttä on tasainen ja tasapuolinen kaikille, ja että meillä on mahdollisuus saavuttaa tarvittava vaikuttavuus. En kuitenkaan usko regulaation ratkaisevan asioita yksinään, vaan talkoisiin tarvitaan yritykset ja ihmiset laajasti mukaan. Yhdessä kestävä siirtymä on tehtävissä.

Nyt kun vahvasti suunnitellaan keinoja velkaantumisen taittamiseksi, olisi syytä pohtia, millaisilla arjen teoilla saamme myös velkaa suhteessa luonnonvarojen käyttöön taittumaan. Olisi hienoa, jos jatkossa emme enää keskustelisi talouden kestävyysvajeesta ja ekologisesta kestävyysvajeesta erikseen vaan näkisimme nämä kaksi toisiinsa erottamattomasti liittyvät aiheet yhteisenä haasteena, jotka meidän on kestävän kasvun nimissä selvitettävä.