Eräs suurimmista haasteita kestävän kasvun toteutumiseksi on siirtymä ”ego-systeemistä” ekosysteemiin. Niin kauan kuin maailmassa on ihmisiä, on aina olemassa ahneutta ja itsekkyyttä – egon voimaa. Tämän vastapainoksi tarvitaan ihmisiä, jotka hahmottavat biosfäärin systeemisenä ja toisistaan riippuvaisena kokonaisuutena. Ego-systeemissä kyse on minusta ja omista intresseistä, vallan ylläpitämisestä pienissä piireissä, siiloista, meistä ja heistä, vastakkainasettelusta. Ekosysteemissä kyse on meistä ja yhteistyöstä, dialogista, ketteryydestä, toisten tukemisesta, tiedon jakamisesta ja myös jaetusta vastuullisuudesta.
Vaikka tiedollisesti ymmärtäisimmekin systeemejä, monikaan aikuisista ihmisistä ei itse ymmärrä olevansa myös osa tätä ekosysteemiä, vaan sen nähdään itsestä irrallisena ja ulkoisena ilmiönä. Emme myöskään ehkä aina pysy jatkuvasti tietoisena ekosysteemistä, vaan olemme samalla toisinaan vähän itsekkäitäkin. Toki tätä ei pidä käyttää tekosyynä omalle itsekkyydelle, vaan ennemminkin armollisuutena itselle, kun erehdymme.
Tietoisuus ja kyky itsereflektioon on oleellinen edellytys ihmisen kasvulle ja kehitykselle. Jos emme tiedosta, miten toimimme, toimimme automaatiolla ja samalla tavalla kuin aina ennenkin eli usein hyvin egokeskeisesti. Itsensä kehittämisessä kyse on usein omien rajojen ja ajattelun rajoitteiden purkamisesta. Lopulta huomaakin pystyneensä johonkin sellaiseen, mihin ei ehkä villeimmissä kuvitelmissakaan olisi voinut pystyä. Toki eteneminen vaatii myös työtä, sinnikkyyttä ja uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Tietoisuus omasta ajattelusta on vielä helppoa silloin, kun on aikaa ja tilaa rauhoittumiseen, mutta paljon haastavampaa silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon ja on monia asioita, joihin tietoisuutemme voi suuntautua. On tärkeää pystyä rajaamaan pois turhat häiriötekijät ja keskittymään tärkeimpiin ja tasapainoiseen elämään. Tällöin syntyy tilaa laajemmalle ja tiedostavammalle, ekosysteemiselle ajattelulle.
Sosiaalinen ympäristö muokkaa sitä, miten käyttäydymme eri tilanteissa. Edelläkävijänä on helppo olla edelläkävijä samankaltaisten henkilöiden kanssa, mutta täysin erilaisessa ympäristössä se voi olla hyvin vaikeaa. On kyettävä ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta. Jos kokee itsensä hyvin suvaitsevaksi, onkin hyvä testata, millaisia ajatuksia herättävät suvaitsemattomat ihmiset. Usein on niin, että jos jotain näkee muissa, se sama piirre löytyykin varjona itsestä. Siksi tiedostaminen onkin elämänmittainen matka.
Verkostoituminen toisten ekosysteemiajattelijoiden kanssa vahvistaa omaa ekosysteemiajattelua, ja onkin tärkeää saada sekä tukea vertaisiltaan että myös samalla haastaa omia ajattelun vinoumia hyvin erilaisten ihmisten seurassa.
Suhteiden ja yhteyksien välinen kehittäminen on tärkeä avain kestävän kasvun luomiseen. Monimutkaisia ongelmia ei voi ratkaista yksin, sillä yksinkertaisia ratkaisuja ei ole. Viisaus ei asu yhdessä päässä, mutta yksi pää voi tulla viisaammaksi, jolloin ymmärtää sen, että muitakin näkemyksiä tarvitaan.
Ihmisten välisessä yhteistyössä ja yhä moninaisempien näkökulmien yhdistämisessä ja ratkaisujen löytämisessä tarvitaan vahvoja taitoja. Pelkkä ekosysteemiajattelu ei riitä, pelkät visiot eivät riitä, pelkkä tutkimustieto ei riitä, vaan tarvitaan myös taitoja. Inner Development Goals, kestävän kehityksen muutostaidot, tarjoavat hyvän viitekehyksen ja tarkistuslistan näihin kehitettävissä oleviin taitoihin. Kun yhdessä osa-alueessa tuntee olevansa jo kehittynyt taitavaksi, voi huomata samalla toisenkin osa-alueen kehittyneen. Taidot ovat siis vahvasti yhteydessä toisiinsa.
Inner Development Goals, kestävän kehityksen muutostaidot, tarkoittaa 23 muutostaitoa, joita tarvitaan kestävän kehityksen tavoitteiden (Sustainable Development Goals) saavuttamiseksi. Ne on luokiteltu viiden eri kategorian alle:
Yhteys omaan itseen ja suhteen syventäminen omiin ajatuksiimme, tunteisiimme ja kehoomme on tärkeää, jotta pystymme olemaan avoimina ja läsnä haastavammissakin tilanteissa. Kehitettäviä taitoja ovat: sisäinen kompassi, suoraselkäisyys ja aitous, avoimuus ja oppimisen asenne, itsetuntemus ja läsnäolo.
Tiedollisten taitojen ja näkökulmien tarkastelun kehittäminen puolestaan auttaa hahmottamaan asioiden keskinäisriippuvuuksia ja tekemään siten parempia päätöksiä. Kehitettäviä taitoja ovat: kriittinen ajattelu, monimutkaisuuden tiedostaminen, näkökulmien tarkastelutaidot, ymmärryksen luominen sekä pitkäjänteisyys ja visiointi.
Muiden arvostaminen ja huolehtiminen, myös tulevista sukupolvista, auttaa luomaan kestävämpiä yhteiskuntarakenteita. On tärkeää kyetä kokemaan yhteyttä sekä toisiin ihmisiin että koko maailmaan. Kehitettäviä taitoja ovat: arvostus, yhteenkytkeytyneisyys, nöyryys sekä empatia ja myötätunto.
Jotta yhteisiä huolenaiheita voidaan ratkaista, on meidän otettava mukaan erilaisia sidosryhmiä ja sellaisiakin, joilla on erilaiset taidot, arvot ja osaaminen. Kehitettäviä taitoja ovat: viestintätaidot, yhteiskehittämisen taidot, osallistava ajattelutapa ja kulttuurienvälinen osaaminen, luottamus ja liikkeelle saamisen taidot.
Meidän on toimittava rohkeasti ja aktiivisesti purettava olemassa olevia rakenteita ja malleja sekä luotava omaperäisiä uusia ideoita ja toimintatapoja. Epävarmat ajat vaativat erityistä sinnikkyyttä. Kehitettäviä taitoja ovat rohkeus, luovuus, optimismi ja sinnikkyys.
Kestävä kasvu ei synny itsekseen ja toimimalla niin kuin on aina ennen tehty. Tarvitaan edelläkävijöitä, jotka näyttävät ja osoittavat, että asiat voidaan tehdä toisellakin tavalla, yhtä lailla menestyksekkäästi, korostaen ennemmin laatua kuin määrää.
Itsekkäästä, egoistisesta systeemistä on yhä useamman yksilön ajattelun kehityttävä kohti ekosysteemiajattelua. Siinä hyvänä ohjenuorana voivat toimia kestävän kehityksen muutostaidot. Näitäkin taitoja kannattaa kehittää ryhmässä, jolloin itsereflektion ja oman kehittämisen vauhdittajana toimivat moninaiset mielipiteet ja näkökannat. Yhdessä tekeminen myös tukee sitä, että jaksamme sinnikkäästi edistää tärkeitä asioita maailmassa.