Mitä jos liiketoiminnastasi päättäisi Greta Thunberg?

Kestäisikö oma liiketoimintamallisi, jos toimitusjohtajana olisi Greta Thungerg tai hänen tavoin ajatteleva päättäjä? Tämä on todennäköistä lähivuosikymmeninä.

Vastuullisuus on nähty jo pitkään strategisena mahdollisuutena. Kyse ei ole enää yksittäisistä hyväntekeväisyyskampanjoista tai maineriskin hallinnasta, kuten menneinä vuosikymmeninä. Vastuullisuus on yhä useammalle toimijalle kuluerän sijaan investointi. Kuolleella planeetalla kun ei ole hyvinvointia, liiketoimintaa tai työpaikkoja.

Tavoitteena ilmastovaikutusten minimointi ja luontokadon ehkäisy

Viime vuosina vastuullisuuskeskustelua on leimannut erityisesti ilmastokriisi ja nyt myös enenevissä määrin luonnon monimuotoisuus. Jokaisella isolla yrityksellä pitää olla ilmastotavoitteet ja pian myös tavoitteet luontokadon ehkäisylle.

Yritykset ja kunnat kilvoittelevat siitä, kuka on minäkin vuonna oman toimintansa osalta hiilineutraali. Ilmastopuolella suuret yritykset ovat jo arvioineet ilmastovaikutuksensa ja asettaneet hiilineutraaliustavoitteet. Kunnianhimoisempia tavoitteita löytyy niiltä, jotka ovat miettineet ilmastotoimia koko arvoketjunsa osalta hankinnoista loppukäyttäjiin.

Esimerkiksi Microsoft kurottaa vielä tätäkin pidemmälle. Yritys asetti jo pari vuotta sitten tavoitteeksi olla hiilinegatiivinen koko arvoketjunsa osalta vuoteen 2030 mennessä ja poistaa ilmakehästä kaikki sinne aiheuttamansa päästöt vuoteen 2050 mennessä. Yrityksessä on jo vuosia sitten asetettu sisäinen hinta hiilidioksidipäästöille kiihdyttämään puhtaan teknologian innovaatioita.

Samanlaista kehitystä on nähtävissä luontopuolella. Siinä missä ilmastopuolella tavoitellaan hiilineutraaliutta, asettavat yritykset luontokadon ehkäisemiseksi nettopositiivisuustavoitteita. Esimerkiksi Kering aikoo olla nettopositiivinen vuoteen 2025 mennessä ja Vattenfall vuoteen 2030 mennessä.

Myös sijoittajat huomioivat ilmastoasioiden ohella luonnon monimuotoisuuden päätöksissään. Esimerkiksi maailman suurin osakkeenomistaja, Norjan öljyrahasto, vaatii omistamiltaan yrityksiltä toimia luontokadon pysäyttämiseksi. Nordea on palkkaamassa omaa biodiversiteettiasiantuntijaa. Muut yritykset seuraavat pian sijoittajia ja rahoitusalaa.

Vastuullisuuden teemat laajenevat ja syvenevät jatkuvasti

Muutos tapahtuu vauhdilla, mutta ilmasto- ja ympäristökriisin näkökulmasta kuitenkin liian hitaasti. Globaali hiilibudjetti kuluu armottomasti loppuun liian aikaisin. Sidosryhmien odotukset vastuullisuustoimista vain lisääntyvät. Se, mikä näytti pari vuotta sitten kunnianhimoiselta, ei riitä enää alkuunkaan.

Vastuullisuuden teemat laajenevat ja syvenevät, kun sosiaalisen vastuun tai yhdenvertaisuuden näkökohtiakaan ei voi jättää huomioimatta. Uusia teemoja kolkuttelee jo ovella. Ei tarvitse olla kovin syvällä keskustelussa ymmärtääkseen, että ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on luonnonvarojen ylikulutus. Tässä on todennäköinen seuraava iso vastuullisuusteema, jos ja kun siirtyminen lineaaritaloudesta kiertotalouteen ei riitä ratkaisemaan ylikulutuksen aiheuttamia ongelmia. Nopeassa muutoksessa korostuu myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisen siirtymän ulottuvuudet. Sosiaalisen vastuun kantamiseksi eivät riitä pelkästään perinteiset henkilöstön hyvinvointimittarit.

Vastuullisuustyö on aina kesken, koska maailma ympärillä muuttuu. Siksi siitä pitää myös viestiä avoimesti. Tavoitteiden täytyy olla inspiroivia ja kunnianhimoisia. Ei ihmiskunta mennyt kuuhunkaan siitä syystä, että se oli helppoa ja halpaa. Toimet ja tulokset pitää kuitenkin pystyä raportoimaan uskottavasti ja todennettavasti. Markkinointikampanjat eivät tähän riitä, vaan ne leimaantuvat helposti viherpesuksi.

Yritysten tehtävä on maksimoida positiivinen hiilikädenjälki eli mahdollistaa myös muille ilmastoystävälliset valinnat

Yritys ei voi paeta vastuuta myöskään laillisuuden tai yksittäisten ihmisten vapaiden valintojen taakse. Ei yrityksen tarvitse vain valmistaa tuotteita tai palveluita, joita se voi, ja joita ihmiset tällä hetkellä ostavat. Yritykset voivat myös ohjata ja tukea ihmisiä kestävyysmuutoksen matkalla. Oman hiilijalanjäljen pienentämisen ohella kannattaa maksimoida positiivinen hiilikädenjälki eli mahdollistaa myös muille ilmastoystävälliset valinnat. 

Omaa toimialaa ja sen kestävyyttä voi tarkastella vaikka tältä kantilta: Kestääkö se, kun uusi ilmastoahdistunut ja -tietoinen sekä toimiin motivoitunut sukupolvi astuu johtoon? Kestääkö oma liiketoiminnan logiikka sen, että Greta Thunberg toimisi yrityksen toimitusjohtajana tai päättäjänä, joka asettaa raamit liiketoiminnalle?

Jos näin ei ole, muutoksen tielle kannattaa lähteä jo tänään. Tulevaisuudessa monet yritykset joutuvat vastaamaan oikeudessa menneistä teoistaan. Vaikka fossiilisten polttoaineiden käyttö olisikin vielä hetken laillista, ei se tarkoita, etteikö tulevaisuudessa odottaisi kieltojen lisäksi myös korvausvaatimukset. Vähän samoin kuin tupakkayhtiöillä. Ei riitä, että päästöt lopetetaan. Jonkun täytyy myös siivota tuotetut päästöt ilmakehästä ja ennallistaa luontokohteet.

Vastuullisuus on valtava riski ja samaan aikaan mahdollisuus liiketoiminnalle. Epävarmuuksia on ilmassa paljon, mutta selvää on se, millä puolella historiaa meistä jokainen haluaa olla. Synkistä näkymistä huolimatta tekeminen tuo mukanaan ison kasan toivoa. Siksi matkalle kannattaa lähteä ja vauhtia kiihdyttää, vaikka näkyvissä olisikin tallatun polun sijaan umpihanki. Kuten Aaro Hellaakoski on kirjoittanut: ”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.”