Miten se näkyy, kun tekee sydämellään töitä?

Lomalla oli aikaa pysähtyä ja miettiä, mitä olemme läpikäyneet kevään ja kesän kuukausina. Mikä teki meistä vahvoja ja mitä meillä on vielä edessä?

Korona on vaikuttanut meihin kaikkiin, mutta yksi suurimmista kärsijöistä on ollut ravintola- ja matkailuala. Ensimmäiset merkit asiakasvirroissa näkyi tammikuussa, kun liikematkustus ja Aasian asiakasvirrat alkoivat hiipua. Kukaan ei silloin pystynyt käsittämään edessä olevaa vapaata pudotusta, ja että kahden kuukauden kuluttua liikevaihto sulaisi alta pois, joutuisimme sulkemaan hotelleja ja lomauttaisimme lähes koko henkilöstön. Arvioimme aikaisempien pandemioiden ja kriisien vaikutuksia toimialan liiketoimintaan ja olimme positiivin mielin siitä, että pandemia on hallussa kesään mennessä. Toisin kävi.

Inhimillisyys ei sijaitse ihmisessä itsessään, vaan ihmisten välisissä kohtaamisissa.

Sanotaan, että ihminen elää hyvinvoivaa, merkityksellistä elämää vain yhteydessä toisiin, ja että ihmisen hyvän elämän perustarpeita ja elämän merkityksellisyyden tuojia ovat hyvän tekeminen ja läheisyyden kokeminen. Inhimillisyys ei sijaitse ihmisessä itsessään, vaan ihmisten välisissä kohtaamisissa. Samassa paikassa, jossa sijaitsevat arvostus ja yhteisöllisyys. Kuuluminen yhteisöön. Kokemus siitä, että on tärkeä.

Hotelliyhtiössämme henkilöstö pitää työstään ja tekee sydämellään töitä. Työllä, työyhteisöllä ja hyväntekemisellä on iso merkitys ihmisten elämässä. Sisäisissä viestinnän kanavissa työkaverit kertovat toistensa tekemistä onnellistamisen teoista, joilla on ilahdutettu asiakasta ja sytytetty hymy toisen ihmisen kasvoille. Ele tai teko on voinut olla hyvinkin pieni, kuten tarjoilijan laskuun kirjoittama runo tai tervehdys, mutta asiakkaalle se on luonut ainutlaatuisen kokemuksen ja tunteen siitä, että hänet on huomattu ja hänestä on välitetty. Kutsumme näitä tarinoita sankaritarinoiksi. Teoiksi, jossa on tehty hyvää. Onnellistamisen teoiksi.

Kun ravintolat ja hotellit suljettiin ja liiketoiminta pysähtyi täysin, mietimme, miten voisimme ylläpitää henkilöstön keskuudessa olevaa vahvaa yhteisöllisyyden kokemusta ja hyväntekemisen tarvetta. Mikään meidän suunnitelluista toimenpiteistämme ei ollut niin pysäyttävä ja vahva kuin henkilöstöstä itsestään kumpuava halu ja tarve kuulua yhteisöön ja päästä takaisin töihin hyväntekijäksi.

Sisäiset kanavamme täyttyivät hetkessä kuvista, joissa yksi oli askarrellut käsin kortteja asiakkaille. ”Paljon onnea!”, ”Hyvää hääpäivää!” ”Nauti päivästäsi!” Toinen oli nikkaroinut lapsensa kanssa hyönteishotelleja, jonka katolla loisti omien hotellien kyltit. Kolmas oli käyttänyt taiteellisia lahjojaan ja luonut työkavereita ilahduttamaan hauskan sarjakuvahahmon. Ravintola-alan ammattilaisemme ja innostuneet kotikokit jakoivat keittiönsä parhaita reseptejä. Useimmiten kakkujen ja leivonnaisten teemana oli omien työkavereiden tsemppaaminen ja hyvän mielen luominen.

Suurimmat meistä ovat palvelijoita. Hyvän tekijöitä. Niitä, jotka luovat pysyviä positiivisia tunnejälkiä ja ovat ihmisiä ihmiselle.

Sosiaalisuus on meissä syväänrakennettu ja niinpä myös kokemus oman elämän arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä kietoutuu tiiviisti toisiin ihmisiin. Välittämiseen ja hyvän tekemiseen.

Onnellistajamme ovat nyt suurelta osin töissä ja riemu hotellien avaamisesta on ollut suuri. Kesän ajan sisäiset viestinnän kanavat ovat täyttyneet paitsi asiakkaisiin kohdistuvista onnellistamisen tarinoista, myös ilosta kohdata itselleen tärkeitä ihmisiä. Työkavereita. Koko toimiala on vielä isojen haasteiden edessä, mutta yhteisöllisyys on vahvuus, jonka varaan tulevaisuutta on hyvä rakentaa sumuisemmassakin maastossa.