Vastuullisuus on kaunista

Kuulin joitakin vuosia sitten tutkimuksesta, jonka mukaan vain 23 % sydäninfarktin saaneista potilaista muuttaa pysyvästi elintapojaan. Siltikin, että infarktin riski uusiutua on aina todennäköisempää ennemmin kuin myöhemmin. Jos joku, niin tällainen tieto viimeistään herättää ajattelemaan, miten mukavuudenhaluinen, ja omiin kaavoihin kangistunut ihmismieli syvästi on.

Kun kriisi osuu lähelle, herättää se ihmisessä ensireaktion toimia. Suojautua, puolustaa ja hyökätäkin. Näin varmasti sydäninfarktin saaneilla potilaillakin, onhan kyse kuitenkin omasta hengestä. Jostain syystä jopa tällaisen henkilökohtaisen tragedian kohdattuaan, voi tapahtua helposti paluu omalle mukavuusalueelle.

Vallitseva korona-pandemiatilanne on ajanut meidät yhteisesti sota-ajan jälkeisen historian kovimman kriisin keskelle. Se haastaa meidät jokaisen miettimään oman mukavuusalueemme ulkopuolelle. Koska emme ole vastuussa vain omasta itsestämme, vaan nyt on mietittävä kanssaihmisten hyvinvointia ja jokaista tuntematontakin julkisissa liikennevälineissä matkustaessaan.

Ajankuva on muotoutunut yrityksille yhä epävarmemmaksi; korona on yhdelle kuin toiselle toimialalle aiheuttanut eri mittakaavan haasteita; matkailu- ja ravintola-ala ottivat keväällä isoimmat osumat kotimaan mittakaavassa, mutta ongelmia on aiheutunut eri aloille ihan raaka-aineiden saatavuksiin ja logistiikkaan, jopa tuotannon toimivuuteen asti. Kuka ehtii tulevaisuuden muutoksia miettimään, jos päällä on selviytymistaistelu?

Paitsi, että se selviytymistaistelu on ollut päällä jo ilman koronaakin. Meillä on käsillämme vieläkin isompi haaste, ilmastonmuutos, jonka ympäristövaikutukset tulevat koettelemaan meitä henkilökohtaisella, yhteiskunnallisella sekä yritystasolla vieläkin suuremmin.

Teemme nyt päätöksiä, joiden vaikutukset näkyvät kymmenien vuosien päästä. Jokaisen yrityksen pitäisi viimeistään nyt miettiä rooliaan yhteiskuntavastuun kautta.

Miten se kiinnitetään osaksi yrityksen strategiaa ja siitä tulee arvo, jonka pohjalta koko yritys toimii? Parhaimmillaan yritysten yhteiskuntavastuu hyödyttää kaikkia. Pahimmillaan se on pelkkiä kauniita sanoja, kuten pinnallisia markkinointitekoja, esim. markkinoidaan lihapullia ilman lihaa.

Vastuullisuudesta ja kestävästä yritystoiminnasta on löydettävissä arvo, ja oikein tehtynä selvä kilpailuetu ja tulevaisuuden kulmakivi, josta lopulta koko yrityksen tarina on kiinni. Ja se tarina on kaunis silloin, kun sanat ja lupaukset ovat muuttuneet teoiksi. Teoiksi, joilla tavoitellaan muillekin hyvää ja tehdään kestävää liiketoimintaa.